Katkera ja yksinäinen, vai sittenkään?

 Nyt on semmonen olo ettei voimia jatkaa enää, oon niin yksin. Mut aamu on iltaa viisaampi ja huomenna elämä ehkä jo hymyilee. Ei saa luovuttaa näin kesällä varsinkaan. Ystävätkään eivät ole ikuisia. Kiitos näistä hetkistä mitä joskus oli, nyt eteenpäin yksin.

En anna alakulon näkyä täällä blogin puolella, tää on iloinen paikka mihin mun henkilökohtaiset ongelmat ei kuulu. Jääköön asian puinti tähän postaukseen :)